Herkuton

Mä oon aina ollut maailman pahin sokerihiiri. Karkkia on mennyt lähes joka päivä. Lakkoilu on ollut aina tuhoontuomittua, eikä se karkinhimo edes mene ohi. Aina sanotaan, että odota 10 minuuttia, niin mieliteko menee ohi. Mä olin viime vuonna viisi viikkoa syömättä karkkia ja siinäkään ajassa se ei mennyt ohi. Että terve vaan 10 minuuttia!

Jostain syystä nyt on ollut tosi helppoa. En ensin edes tietoisesti ajatellut, että vähennän karkkien syöntiä. Mutta jossain vaiheessa kun olin yksin, huomasin, että en oo syönyt karkkia lähemmäs viikkoon. Eikä edes erityisemmin tehnyt mieli. Tässä parin viikon aikana oon tainnut nyt kaks kertaa syödä karkkia. Siitä tuli vähän huono oli jopa. En aio kieltää sitä kokonaan, se on todettu jo toimimattomaksi. Mutta jos saan vähennettyä pysyvästi kertaan tai edes kahteen viikossa, niin se olis uskomaton edistys. Mutta kyllä tää johtuu myös siitä, että kun poikaystävä oli sairaalassa ja muualla toipumassa, se ei voinut tuoda mulle karkkia matkalla kotiin jne. Ja hyvä niin, tää on lähtenyt käyntiin niin hyvin. Ja mikä parasta, painoakin on sellanen pari kiloa lähtenyt.

En ole käynyt salilla vielä tälläkään viikolla. Töissä on ollut kiireistä, oon nähnyt kavereita ja yrittänyt levätä. Oon korkannut lenkkeilykauden, johon liittyi märät lenkkarit ja liukastelua ja käynyt pelaamassa tennistä. Harrastin sitä yläasteella ja lukiossa viitisen vuotta, ja en sen jälkeen ollut koskenut palloon. Vähän oli hakemista, mutta kyllä se siitä. Koko kroppa tuli kipeäksi, jopa kämmenet. Ja kaloreita paloi tunnissa 505, ei huono ! Tänään vielä ehkä tennismatsi tai sali. Ja huomenna jatkuu taas treenit. Lupasin tehdä parille työkaverille myös saliohjelmat, kunhan löydän aikaa sellaiseen.